Otavaoppilaan

Yksi suurimmista eroista perinteiseen opiskeluun on vapaus. Otavaoppilas saa itse pitkälti päättää, miten aikansa käyttää. Projekteissa on tilaa heittäytyä, epäonnistua ja yrittää uudelleen. "Kukaan ei hengitä niskaan", kertoo Mikko, 22, joka vaihtoi ammattikoulusta Otavan luoville linjoille. "Mutta juuri siksi täällä pitää olla itse motivoitunut. Opettajat ovat tukena, mutta vetovastuu on lopulta itsellä."

Jokainen otavaoppilas korostaa ensimmäisenä samaa asiaa: yhteisöä. Toisin kuin suurten kaupunkien nimettömät kampukset, Otavassa kaikki tuntevat toisensa. "Täällä ei voi jäädä piiloon omaan huoneeseensa", nauraa Sara, 19, joka opiskelee media-alalla. "Ja se on hyvä asia. Joku koputtaa ovelle ja kysyy, lähdetkö saunaan tai pelaamaan sulkapalloa. Tulee pakosti tutuksi." otavaoppilaan

Otavaoppilaan päivä alkaa usein yhteisellä aamunavauksella, jatkuu itsenäisillä töillä ja päättyy iltaohjelmaan, joka voi olla mitä tahansa asiaa runonlausunnasta tandemhypyyn. Yksi suurimmista eroista perinteiseen opiskeluun on vapaus

Moni tulee Otavaan oppimaan vaikka kuvataidetta, musiikkia tai journalismia, mutta lähtee pois isommalla ymmärryksellä itsestään. Asuntolaelämä, yhteiset ruokailut, myöhäisillan keskustelut ja järvimaiseman rauha tekevät jotain, mitä ei voi laittaa todistukseen. "Kukaan ei hengitä niskaan", kertoo Mikko, 22, joka

Mitä jää käteen, kun otavaoppilas suuntaa kohti seuraavaa seikkailua? Tyypillisesti: syvällisiä ystävyyssuhteita, uskallusta olla oma itsensä ja eväitä elämään, joita ei saa mistään oppikirjasta. Jos harkitset hakemista, älä mieti liikaa. Ota riski. Tervetuloa joukkoon.

– Kirjoittanut kuvitteellinen ex-otavaoppilas, joka kaipaa edelleen lauantai-illoissa soitettuja kitarahetkiä ja vastarannassa kajastavaa kuutamoa.

Tämä vapaus kasvattaa. Moni otavaoppilas huomaa puolessa vuodessa, miten oma aloitekyky ja itsekuri ovat kehittyneet huimasti.